Huh, aika kuluu kyllä nopeasti! Oikein kivasti on kyllä viime päivät taas menneet. Tiistaina olimme jälleen Tiian(Gava+Ruuti) kanssa treenaamassa. Sain taas ihanasti vinkkejä Tiialta! Katsottiin luoksetulossa stoppia, liikkeestä seis ja jälleen sitä lokaatiota seuraamisessa. Viimeisin menossa jo onneksi parempaan suuntaan! Pysähdyksissä kiinnitetään nyt huomiota täsmällisyyteen, ilman lisäaskeleita.
Jedi ja Lotte peuhaavat edelleen päivittäin. Nykyään satunnaisesti myös ulkona. Lotte on ruvennut silitellessä aristelemaan takajalkoja ja joskus lavojakin. Riehuminen on varmasti aiheuttanut sille valtavat jumit, joten ollaan tällä viikolla venytelty päivittäin. Jälleen alussa hyvin varovaisesti. Venyttelen sen raajoja, sekä väännän keskivartaloa. Lotte on oppinut jopa nauttimaan siitä ja rentoutumaan nopeammin. Vaikuttaa siltä, että meidän pienet jooga -hetket ovat vaikuttaneet positiivisesti sen oloon!
Nyt kun ilmat ovat viilentyneet, on sisälläkin maan tasolla varmasti hieman vetoa ja näin ollen viileämpää. Lotte on ruvennut menemään Jedin häkkiin nukkumaan. Eikä sillä, kyllä se iso pehmeä tyyny itseäkin houkuttelisi. Lotte vain on jo pitkään pelännyt häkkiä, sillä se rätisee, haisee Jediltä ja se on "loukku"(vain oviaukko, mistä kulkea). Loten häkissä köllättely ei johda minkäänlaisiin konflikteihin, sillä Jedi ei tapaa nukkua siellä minun ollessa kotona.
Nyt olen minäkin sivistänyt itseäni, mitä tulee koiran ruokintaan. Enkä kyllä tiedä, miksen ole tätä aikaisemmin tehnyt. Olen toki tiennyt mitä koirille tulisi tulee syöttää ja meidän koirat on kyllä olleetkin aina terveitä. Joitain "lisäravinteita", jos esimerkiksi öljyt tai vaikkapa satunnaiset luut(kalsium) lasketaan tähän, ovat kuuluneet ennenkin meidän repertuaariin. Jossain vaiheessa kun Lotte toipui lonkkaleikkauksistaan, syötettiin sille (ehkä vähän turhan kallista) Nutrolinin ravintoöljyä. Pieni koira ei sitä toki paljoa tarvitse, mutta onneksi myöhemmin siirryttiin ihan vain kylmäpuristettuun rypsiöljyyn sekä omegaöljyyn.
Kuivattu karitsan jalka
Nyt otan päivittäiseen ruokavalioon mukaan kasviksia, mm. pinaattia, kaaleja ja porkkanaa. Kasvisten osuus ruokavaliosta on toki pieni, mutta merkittävä silti. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei pääasiassa lihansyöjän ole helppo sulattaa etenkään raakoja kasviksia. Toisaalta olen antanut lotelle ajoittain porkkanoita jyrsittäväksi. Jatkossa myös vaihtelevasti raakaa lihaa; sikaa, nautaa, kanaa ja kalaa. Kävin myös mustissa ja mirrissä hankkimassa sekä raaka(pääasiallisesti), että kuivattuja luita. Niitä olisi takoitus antaa 1-2krt/vko. Ei liian useasti, ettei kalsium-natrium tasapaino kärsi. Luiden kaluaminen tekee hyvää myös hampaille. Ostin myös possun rustoja, mutta ne menevät enemmänkin raakalihasta. Olen myös päättänyt että tämä ei ole stressin asia. Jos jostain syystä ruokinnat ei mene tämän kaavan mukaan, niin sitten ei mene! Toisaalta pitää olla nyt tarkkana, sekä tehdä muutoksia pikkuhiljaa, ettei tule stressi-tiloja. Kuivamuona pysyy toki edelleen mukana, mutta riisittä, sillä lotten vatsa ei kestä riisiä.
"onks niin että nyt mä saan jo ottaa?"
Kuvasta puuttuu mm. kalat.
Vaatii vähän selkärankaa istua näiden keskellä...
Pinaatti ei ollut Jedin mieleen ensimmäisellä ruokailukerralla! Pinaatit meni kuitenkin viimeiseksi, eikä Lottelle jäänyt Jediltä mitään vaikka se aluksi toiveikkaana seurasi :D
Otettiin tänään vihdoin yhteiskuvia meistä kolmesta! Jedi vaan alkaa olla jo aika iso :)
Illat ovat pimentyneet nopeasti. Tai no, oikeastaan koko vuorokausi on tällä hetkellä enemmän tai vähemmän hämärä. Siksi hankinkin Jedille muutama viikko sitten heijastinliivin. Ensimmäinen käyttökerta oli sille ihan fine. Hieman ihmetteli, mutta ei muuten juuri noteerannut. Ajattelin, että näinkö helposti tästä selvittiin. Kuitenkin toisesta kerrasta lähtien ei ole kaikki mennyt ihan putkeen. Mitään vakavaa ei ole käynyt, mutta nuori herra ei vaan ole ottanut liiviä omakseen. Sen teini angsti on käsin kosketeltavaa! En tiedä häpeääkö se sitä, vai miksi se ei ole mieluisa.
Kiltti Jedi kuitenkin edelleen on. Se tulee luokseni, vaikka näkee liivin kädessäni ja liivin saa laittaa päälle. Ulkona se vaan kulkee puskissa tai jää sinne istumaan :D. Esimerkiksi pari vuotta sitten talvella, kun Lottella oli leikkauksia useampi putkeen, piti sille hankkia takki suojaamaan haavoja. Lotte ei voinut sietää takkia ja sitä sai aina metsästää sohvan alta, kun lähti karkuun. Sillon ei naurattanut.
Luulen että tästäkin selvitään totuttelulla. Jedillä meni pitkään tottua ihan vaan kaulapantaankin, joten en ole menettänyt vielä toivoa ;).
Jedi pysyy kotona paikallaan niin kauan, kunnes olen ottanut liivin siltä pois. Tässä tilanteessa kävin vain avaamassa remmit sen ympäriltä, sen jäädessä vielä masistelemaan(liiviä näkyy sen alla). :D
Tällä hetkellä en ole opettanut Jedille mitään uutta. Hiotaan vanhoja juttuja asiallisemmiksi, mm. seuraamisessa sijainti, liikkeestä maahanmeno/seisominen. On seuratessa ruvennut edistämään, luultavasti mun mokan kautta koska alussa palkkasin sen aina edestä. Onneksi mäkin opin mun virheistä ja nyt ollaan jo jonkun aikaa menty palkalla sivulta. Myös hakua ja tunnaria ollaan harjoiteltu.
Oltiin eilen Jedin kanssa Herttoniemessä moikkaamassa sisko Ievaa. Teinit sai riehua lumisella sänkkärillä, ja mä räpsin kuvia. Molemmat on kyllä semmosia lumi monstereita!
Tähän Jedi on jo tottunut, kun Lotte roikkuu sen poskissa tai korvissa.
Toinen otti ahterista kiinni
Riehun jälkeen kiivettiin vielä korkealle, mistä näki meren ja Helsingin keskustaa. Otettiin siellä vielä parit kaverikuvat.
Loppuun vielä liikkis kuva, kun meidän tyypit ihmetteli lumisadetta <3
Moi vaan moi kaikille, Jedi täällä! Vaikka Surkuksi ne on mua nykyään alkanut kutsumaan. Näytän kuulemma usein niin surkealta. Mä vaan oon sitä mieltä että se ilo ja onni on kiva peittää suru-naaman alle, ettei kukaan arvaa! Oikeesti heilutan kyllä häntääkin melkeen koko ajan. Tässä vähän demosin tänään mun ilmettä kameralle...
Oon nähnyt että jotkut teinit poseeraa näin pää kallellaan. Ja mähän alan kohta olla jo teini?
Oon mä kanssa myös treenaillu. Torstaina oltiin tossa meidän kotikentällä. Siellä oli myös Tiia, Gava, Rasmus ja Kira, Mindi. Vähän vedettiin Gavan kanssa rallia treenin jälkeen, se on huippu siistiä! Kyllä me vähän harjoiteltiinkin Annen kanssa. Liikkeestä seisomista/makaamista, seuraamista(mä en jaksais koko aika vaan katella ylös päin), hakua ja luoksepäästävyyttä(tykkäisin mennä moiksii kaikkia ketkä tulee mun luokse, ei kuulemma oo sallittua, höh).
Perjantaina se Anne sit halus ottaa videolle noita samoja harjotuksia ja jotain ekstraa. Kyllä mä pirusti tsemppasinkin molempien päivien treeneissä.
Mut moikka nyt, mun pitää mennä koska Lotte otti taas mun luun niinkun se tekee aika usein. Koitan sillon mennä tosi lähelle ja annan paljon pusuja jos se luopuisi siitä. Ei mua kyllä haittaa vaikka se syökin mun luuta, se on mun kaveri <3
Tällä viikolla satoi myös tänne etelään ensilumi. Sellainen joka jäi (hyvin pieneksi) hetkeksi maahan. Jedi oli aivan innoissaan ja säntäili ympäriinsä popsien lunta. Lenkkeilystäkään ei meinannut tulla mitään, sillä se kulki suu auki maata pitkin. Vain ura jäi lumeen sen jäljiltä!
Nähtiinpä myös lumiukko, jota piti haukkua niin perusteellisesti että! Jedi ei säyky vieraita, oli vieras sitten mies/nainen/lapsi/vanhus(Lotte pelkäsi joskus mummoja). Hirmu reipas se kuitenkin oli ja uskaltautui tutustumaan lumiseen hahmoon mun ja Loten jäljillä
Ollaan oltu myös muutaman kerran Tiian kanssa treenaamassa tokoa. Tai no, lähinnä se on mennyt niin että Tiia on ihanasti auttanut ja neuvonut mua. Mulle nää kaikki "viralliset" asiat(suoritus/koulutus tekniikat) on niin uusia! Ihanaa kun aloittelija saa apua! Jediä on edelleen ihana kouluttaa, sekin niin nauttii siitä. Vielä. Tai siis meinaan että murkku-ikää odotellessa ;)
Saatiin tosi hyviä vinkkejä mm. tunnariin ja alla reilu viikon vanha kännykällä otettu video ensimmäisistä harjotteesta. Olin siis piilottanut yhden kapulan kokonaan puunjuureen lehtien alle piiloon. Kyllä se kapula lopulta löytyi :)
Eilen olimme jälleen malminkartanolla miittaamassa tuttuja. Mukana siis veli Piki, siskopuoli Wicca, äiskä Dracu ja Shantilla hoidossa ollut belgi Liida. Itse harjoittelin jedin kanssa pysähtymistä puun kierron -avulla, liikkeestä maahanmenoa, sekä kontaktissa seuraamista. Sain myös Shantilta vinkkejä oman elekielen kehittämiseen. Tai lähinnä sen lopettamiseen :D Mulla on nimittäin paha tapa antaa ylimääräisiä käsimerkkejä/kehon kiertoa käskyn yhteydessä. Mulle siis kotiläksyjä :) Tämän tulee nyt loppua!
Lopuksi tietenkin yhteisriehua, lähinnä Pikin ja Jedin kesken.
O-ou...
Ja sinne se jyrättiin :'D
Tässä kattelee, seuraako se veli ollenkaan...
Sieltä se veli sitten yllättäen jyräsi. Tää on tätä aussie
Huh, olipa kuva oksennus! Mun mielestä nää on vaan niin huippuihania, kun kaikissa on niin hauskat ilmeet!
Loppuun vielä kuva Jedistä häkissä. Se on nykyään siellä tosi kiltisti ihan hiljaa, esimerkiksi sen aikaa kun käyn salilla. Häkissä se on päivän aikana max 2-3h, eikä siis edes joka päivä :) Se on oppinut odottamaan vapautus -käskyä oven avaamisen yhteydessä. Satunnaisesti se menee myös nukkumaan sinne, sillä muuna aikana häkin ovi on aina auki.
